Iida Nikitin, Värin äänin-Palette of content

Iida Nikitinin maalaukset ovat häivähdys väreissä ja valon taajuuksissa, ne vastustavat mitattuna ja paljastettuna olemista, läpinäkyvyyden illuusiota.

Maalaukseni ovat häivähdys väreissä ja valon taajuuksissa, ne vastustavat mitattuna ja paljastettuna olemista, läpinäkyvyyden illuusiota. Paletin sisällöt eivät taivu yhteen aiheeseen tai merkitykseen. Ajan hengessä on tarve pitää jatkuvaa lokia tapahtumista ja raportoida läsnäoloa, hetken jälkeistä hetkeä. Maalauksissani on muistumia värien eri maailmoista, technicolorväreistä hetkeä ennen imeytymistä kosmokseen tai mikrokosmoksen sävyistä itiöitä täynnä olevassa hengitysilmassa. Värien ja viivojen harmonia, niiden riitasoinnut tekevät jokaisesta maalauksesta oman luomistapahtumansa. Maalaukseni ovat aukkoja eri todellisuuksiin joissa mennyt on aina läsnä ja syvyys hahmottuu kuvapinnassa. Ne ovat reseptoreja jotka välittävät tunteita ja muistoja hermostoihin, väriseviin kudoksiin. Niissä oleva liike on kovassa vauhdissa esiintyvä pysähdys jossa mystinen ja banaali kokemus kohtaavat. Maalauskangas on kokemuksen rajoilla oleva hengittävä kalvo, iho joka värähtelee valossa heijastaen kaikkia värejä. Akvarellit toimivat vettyneesssä kankaassa kuin ihoon tarttuvat pisarat luoden näkymättömästä näkyvää hiukkasmaista liikettä. Maalaukseni syntyvät ajassa ja paikassa, itse performoin keskellä tätä ilmestymistä. Ajattelen maalauksia intensiteetteinä ja erilaisina katseen suuntina. Prosessina maalaaminen lähestyy performoivaa esiintyjää joka voi luoda eleen ja ojentautua esineitä kohti, tuoda kehollaan esiin kokemaansa sekä ruumiillista muistikuvaa tai yllättävää horjahdusta pois totutusta merkityksestä. Minulle maalaaminen on aina muutoksessa oleva asia, yhtä yllättävää ja hämmentävää kuin olemassaolo. Se on yksityinen kokemus osana yhteistä ja todellisuuden tapahtumallista luonnetta. Pyrin kehittämään työskentelyä ja maalaamista prosessinomaisesti niin että löydän siitä ja itsestäni uusia puolia. Toisto aiheissa, merkityksissä ja eleissä yhdistyvät kokeilevaan merkitysten väliseen ilmaisuun: maalaukseni ovat monesti samankaltaisuudessaan hyvin erilaisia. Maalauksiin virtaa se näkymätön ja paikallaan pysymätön mikä ympäröi tiettyjä symboleita. Tunneja aistimuistot luovat portteja sisäiseen maisemaan. Luonnon synnyttämän ihmisen sisäisen ja ulkoisen maailman groteskien ilmentymien välissä on harmaa alue, valon ja hämyn kohtauspiste: siitä paljastuu monimuotoinen voima värien soidessa hehkuvasta himmeään. Ihmisen sisäisen pimeyden yössä vaeltavat kauhua herättävät henget pyrkivät ulos jos niiden olemassaolo yritetään häivyttää näkyvistä ja kieltää käsittämättömänä: sisäinen ristiriita tuottaa traagisen muotokuvan ja syvältä kumpuavan äänettömän huudon. Samalla ympärillä soi ja välkehtii. Ihmisen pienuus kosmisessa liikkeessä on itsensä tunnistamista ja tuntemattoman käsittelyä yhä uudestaan. Olen maalannut viime aikoina akvarelleilla ja akryylillä puuvillakankaalle, lisäksi käytän liituja, tussia, kyniä ja hiiltä.