Posture Regression Poiesis

Kuvataiteilija Ville Lehtisen ja äänitaiteilija Yesul Kimin yhteisnäyttely tuo Galleria Hoppaan immersiivisen, mukaansatempaavan kokonaistaideteoksen.

Posture Regression Poiesis 16.-28.5.2023 Yesul Kim - äänitaide Ville Lehtinen - maalaukset +Yläkaupungin Yössä la 27.5. lisänä vierailevia performansseja: klo 17 Sami Kontola - perkussiot klo 19 Markku Rinta-Pollari - saksofoni, huilu Yesul Kim (s. 1991) on korealainen äänitaiteilija, joka käyttää materiaalinaan luonnollisia ja orgaanisia ääniä tuottaakseen yleisölleen vahvan, immersiivisen taide-elämyksen. Kimin installaatioissa heijastuu kiinnostus elämän satunnaisuutta ja intuition merkitystä kohtaan, mikä näkyy myös käytetyssä teknologiassa - tärkeä osa teosta on algoritmi, joka tuottaa teokseen ei-deterministisen komponentin satunnaislukugeneraattorin avulla. Kim on myös valmistunut arkkitehdiksi, mikä kuuluu hänen töidensä vahvana tilallisuutena - itse hän sanoo pyrkivänsä herättämään tilan geometrian henkiin ja saamaan sen laulamaan. Ville Lehtisen (s. 1984) maalauksia voisi luonnehtia poptaiteeksi, mutta maalausotteessa ja -jäljessä on nähtävissä merkkejä myös ekspressionismista. Maalauksille ominaista ovat voimakkaat kontrastit, jotka näkyvät valööreissä ja värivalinnoissa. Lehtisen maalauksen aiheena voi olla lähes mikä tahansa, kunhan siitä löytyy kiinnostavia valoja, varjoja ja kontrasteja, joiden pohjalta kuva rakentuu. Värimaailma on hyvin niukka ja harkittu, yleensä vain kahden vastavärin yhdistelmä. Useimmiten toistuva, Lehtiselle itselleen kiinnostavin väriyhdistelmä on vaaleanpunainen ja sininen. Lehtisen eläimet on kuvattu jähmettyneissä asennoissa, kuin yhtäkkiä katkenneen ajan kulun pysäyttäminä, antaen meidän nähdä suoraan niiden olemassaolon magentansävyiseen ytimeen. Toisaalta kun katsomme hänen abstraktimpia maalauksiaan Yesul Kimin äänimaiseman polveillessa taustalla, jähmetymme itse, jääden tuijottamaan niiden muotoja ja värejä, jotka näyttävät nyt liikkuvan, virtaavan ja muuttuvan muuksi alitajuntamme liikkeessä. Ja lopulta, keskittyessämme pelkkään ääneen, sen värähtelyyn, aaltoiluun ja hengitykseen, ajelehdimme kuin huomaamatta kohti omaa sisintämme ja muistamme taas sen olennaisen, joka meiltä monesti unohtuu.