IN DULCI JUBILO - Saksalainen joulumessu sekä vanhoja suomalaisia joululauluja

Lauluyhtye Lux Auribus, johtaa Kimmo Tuuri Sopraano Minja Niiranen Keskiaikaisen musiikin yhtye Yr Awen, johtaa Pekka Toivanen

Mikael (Michael) Praetorius (1571-1621): Joulumessu (Christmette') Praetorius oli omana aikanaan kaikkein vaikutusvaltaisin, monipuolisin ja tuotteliain saksalainen säveltäjä. Hänen alkuperäinen sukunimensä oli Schulteis (joissakin lähteissä Schultze), ja hän syntyi Kreutzbergissä (Thüringenin alueella) helmikuussa 1571. Hän opiskeli musiikkia Frankfurtin (an der Oder) yliopistossa sekä myöhemmin Dresdenissä, missä hän tutustui Heinrich Schütziin ja hänen kauttaan sen aikaisen italialaisen musiikin uusimpiin suuntauksiin. Italialaisen musiikin vaikutukset (kuten monikuoroisuus) ovat vahvasti kuultavissa myös ohjelmistomme 'Joulumessussa'. Praetoriuksen (jonka sukunimi tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin alkuperäinen saksankielinenkin, eli 'esimiestä' tai 'johtajaa') sävellystuotannon pääpaino on kirkkomusiikissa. Kirkkomusiikin ohella hän sävelsi/koosti/sovitti v. 1612 tanssikokoelman 'Terpsichore', minkä materiaali pohjautuu suurelta osin ranskalaiseen talonpoikaistanssiperinteeseen. Lisäksi on mainittava hänen kolmiosainen teoskokonaisuutensa 'Syntagma Musicum', mikä on 1600-luvun alkupuolen musiikista kiinnostuneelle todellinen runsauden sarvi. Erityisesti kokonaisuuden toinen osa 'De Organographia' on varsin yksityiskohtainen renessanssin ja varhaisbarokin soitinopas kuvatauluineen ja soitinkohtaisine teknisine tietoineen. Perusrunkona versiollemme Praetoriuksen 'Joulumessusta' on yritys rekonstruktioida eräs mahdollinen versio 1600-luvun alun saksalaisesta joulumusiikkikäytänteestä. Perustana on, Lutherin reformaatiosta huolimatta, vanha katolinen liturgiajärjestys mikä pohjautui pitkälti roomalaiseen käytäntöön. Poikkeuksena aiempaan oli kansankielisen (saksan) osuuksien suurempi osuus sekä sekä seurakunnan aktiivisempi osallistuminen musiikkiin. Praetoriuksen 'Joulumessussa' on mukana myös sävelmälainoja aiemmasta pohjoiseurooppalaisesta joululauluperinteestä, mm. Piae Cantiones-sävelmistä. Konserttikokonaisuudessamme olemme halunneet tuoda myös tämän ulottuvuuden esiin, samoin kuin esimerkkejä tuon ajan soitinmusiikista. Piae Cantiones Vuonna 1582 Greifswaldissa julkaistu 'Piae Cantiones' -laulukirjan ('Piae Cantiones ecclesiasticae et scholasticae veterum episcoporum...' eli 'Vanhojen piispain hurskaita kirkko- ja koululauluja') ensimmäinen painos on tärkeä dokumentti suomalaisen musiikin historiassa. Sen voidaan yhtäältä sanoa olevan yritys dokumentoida Turun katedraalikoulussa (koulu perustettiin jo 1200-luvulla) harjoitettua vanhaa kuulonvaraisesti omaksuttua ja välitettyä lauluperinnettä, jossa monet eurooppalaiset musiikilliset vaikutteet olivat vahvasti edustettuina. Laulujen melodioita on jäljitetty eri puolilta Eurooppaa - Böömistä, Saksasta, Ranskasta, jopa Irlannista. Voidaan myös olettaa joidenkin melodioiden olevan skandinaavista tai suomalaista alkuperää. 'Piae Cantiones' -kokoelman laulut heijastavat osaltaan julkaisuajankohtansa Ruotsi-Suomen uskonnollisia (ja siten myös poliittisia) jännitteitä; aikakauden, jolloin Mikael Agricolan luoma suomen kirjakieli eli enimmäisiä vuosikymmeniään. Vuonna 1616 'Piae Cantiones'-ensipainoksen 74:n laulun tekstit julkaistiin ensi kertaa suomeksi. Maskun piispa Hemmingius Henricin (n. 1550-1619) julkaisun kansilehti alkaa sanoin 'Wanhain Suomen maan Pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud/Christuxesta/ja inhimisen elämän surkeudhesta/'.